Käsipalloa uusin silmin – kova ja reilu laji!
Julkaistu: 22.01.2023 17.25

Käsipalloa uusin silmin – kova ja reilu laji!

Lauantaina 14.1. pelatussa SM-liigan ottelussa Cocks-ÅIFK halliin tuli myös uusia kasvoja tutustumaan ensimmäistä kertaa käsipalloon. Suositun Jälkipeli-sivuston toimittaja Hannu Tuominen tuli katsomaan miltä laji näyttää ja kertoi siitä tavalla, joka muistuttaa myös meitä lajin harrastajia hyvin siitä kuinka hieno, reilu ja kova laji käsipallo on. Julkaisemme tässä Jälkipelin jutun uudestaan kuvineen Hannu luvalla.

Muista käydä lukemassa muut kiinnostavat pintaa syvemmältä -jutut osoitteessa jalkipeli.net – Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse. Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen.

Käsipallo on äijämäinen laji, joka jää Suomessa marginaaliin – fyysisyydessä se voittaa muut suositut palloilulajit

Ennakkomainonta tietää kertoa, että Riihimäen Cocks ja sikäläinen ”katurotta” Teemu Tamminen saapuvat Samppalinnan palloiluhalliin. Tiedossa siis harvinaista herkkua. Nämä riittävät syyksi lähteä katsomaan käsipallon pääsarjan ottelua ÅIFK-Cocks.

Sarjan kärkijoukkue, kotimainen tämän päivän kestomenestyjä ja sarjataulukon peräpään pitäjä kohtaavat, joten etukäteen on tiedossa varsin yksipuolinen näytös. Hieman toisin kuitenkin kävi.

Samppalinnan lehtereille saapuu vain kourallinen katsojia. Viikonlopun aikana Turussa pelataan kymmenen muutakin liiga- ja divaritason ottelua. Katsojia ei riitä kaikille. Käsipallo on Suomessa jäänyt oudolla tavalla marginaalilajiksi, vaikka laji on maailmalla, etenkin kaikissa muissa Pohjoismaissa, erittäin suosittu.

Kun Suomessa on nelisen tuhatta lisenssipelaajaa, on lajin synnyinmaassa Tanskassa toista sataa tuhatta pelaajaa. Suomi ja Tanska ovat väkimäärältään sentään lähes samansuuruiset.

On paljon suomalaisia, jotka eivät ole koskaan nähneet käsipallo-ottelua paikan päällä. Lajista puhutaan vähän ja kirjoitetaan mediassa vielä harvemmin. Ylen kanavillakin käsipallo-otteluja näytetään perin harvoin.

Käsipallon vaatimaton arvostus näkyi meillä erityisesti valittaessa Vuoden urheilijaa silloin, kun Mikael Källman pelasi käsipalloa huipulla, Saksan Bundesliigassa. ”Karjaan kanuuna” oli parhaimmillaan todennäköisesti maailman paras käsipalloilija maailmassa. Saksassa saavutetuista meriiteistä huolimatta Källman ei ollut lähelläkään tulla valituksi Vuoden urheilijaksi.

Käsipallossa on kaikki elementit, jotka vetoaisivat Suomessa urheilukansaan. Kyseessä on äijämäinen peli, missä pitää sietää kipua. Joka ottelussa, jopa harjoituksissa, tulee tällejä. Suojuksiakaan ei käytetä. Pallo lentää nopeimmillaan jopa 100 kilometrin tuntivauhdilla (toim. huom. yli 130 km/h tuntivauhdilla). Fyysisyys on läsnä naistenkin pelatessa käsipalloa.

Vaikka käsipallossa on paljon samoja elementtejä kuin suomalaisten suosimassa jääkiekossa, vaikuttavat lätkänpelaajat mikkihiireiltä kovimpiin käsipalloilijoihin verrattuna. Käsipallo jättääkin fyysisyydellään lätkän ja muutkin suositut palloilulajit varjoonsa. Käsipalloon liittyy sisäinen koodi, eli kukaan ei suuremmin valita, vaikka välillä vastustaja ottaa rajustikin. Jyrän alle jäänyttä vastajoukkueen pelaajaa autetaan ylös lattialta.

TPS:n kiekkojoukkueen valmentaja, venäläissyntyinen Vladimir Jursinov, pelasi itsekin nuorempana käsipalloa. Koska lajin fyysisyys oli hänelle tuttua, TPS:n pelaajat harjoittelivat usein pelaamalla käsipalloa keskenään. Myös HC Denniksen pelaajat pelasivat usein lätkänpelaajia vastaan, tosin mustelmilta ei voitu silloinkaan välttyä. Taisi lajin kovuus tulla silloin yllätyksenä Tepsin pelaajille. Onpa Turussa amerikkalaisen jalkapallon harrastajatkin pelanneet käsipalloa oheisharjoittelumuotona.

Käsipallo oli aikoinaan, esimerkiksi 1950-luvulla, suositumpi laji Suomessa kuin nykyisin. 1960-luvulla Suomeen rakennettiin paljon kouluja, joiden yhteyteen tuli pieniä jumppasaleja. Käsipallokenttä olisi vaatinut paljon enemmän tilaa. Pienissä saleissa mahtui kuitenkin pelaamaan lento- ja koripalloa, joten niiden suosio lähti kasvamaan. Vastaavasti käsipallon harrastajien määrä väheni vähenemistään.

Käsipalloa pidetään Suomessa ruotsinkielisen väestönosan lajina. Osin se pitää paikkansakin, tosin vahvasti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla käsipallo on vieras laji.

Eräs ruotsinkielisestä valtavirrasta poikkeuksena on perinteisen käsipalloseuran ÅIFK:n illan vastustaja Riihimäen Cocks. Seuran historia alkaa jo 1970-luvulta, mutta nykyinen valta-asema alkoi vasta 2000-luvulla. Taustalla on paikalliset urheiluhenkiset yrittäjät, jotka alkoivat sijoittaa rahaa paikalliseen käsipallotoimintaan. Tulosta on tullut, sillä Cocks voitti keväällä 2007 ensimmäisen miesten Suomen mestaruutensa. Sen jälkeen niitä on tullut useita lisää.

Käsipallon asemasta Riihimäellä saa hyvän käsityksen vierailemalla 2500-paikkaisella Cocks Areenalla. Yksityisellä rahoituksella toteutettu kansainväliset mitat täyttävät sisäpalloiluhallit ovat harvinaisuuksia Suomessa. Cocks Areena VIP-tiloineen ja ravintoloineen tekee kävijään suuren vaikutuksen.

Toista on illan turkulaisen otteluisäntä ÅIFK:n tiloissa. Purkupäätöstä odottava Samppalinnan palloiluhalli on pimeä, ahdas, ajastaan jälkeen pahasti jäänyt kulahtanut rakennus vuosikymmenien takaa.

Pelipaikalla asiantuntijat varoittavat etukäteen, että ottelusta Cocksia vastaan tulee olemaan varsin yksipuolinen. Se on helppo otaksua, kun seuraa kahden joukkueen alkulämmittelyä. Turkulaispäädyssä otteluun valmistautuu perin nuorelta vaikuttava porukka. Vastaavasti Cocksin päädyssä lämmittelevät kaksimetriset ja satakiloiset tatuoidut järkäleet, käsipallokenttien todelliset gladiaattorit.

Pelipaidan selkämykseen kirjailut nimet viittaavat vahvasti Balkanille. Cocks viliseekin serbi- ja kroaattipelaajia, jotka jo olemuksellaan saavat vastustajan todennäköisesti varautumaan hieman kovempiin otteisiin. Eipä legendaarisen maineen jo tehneen, kotimaisten sarjojen maalikunkku Teemu Tammisenkaan olemus lupaa mitään hyvää vastustajalle.

ÅIFK häviää ottelun (27-35) ennakko-odotusten mukaan, mutta pelistä tulee tasaisempi kuin otaksuttiin. Etenkin ottelun alku on pitkään tasainen. Nuori turkulaisryhmä hyökkää ja puolustaa ennakkoluulottomasti. ÅIFK roikkuu perässä, osin kiitos kotijoukkueen hyvän maalivahtipelin, mutta riihimäkeläisten voitto ei todellisuudessa ole uhattuna.

Teemu Tamminen tekee ottelussa kuusi maalia, yksi liian vähän, jotta 3200 maalin raja menisi rikki.